Absurdistan

Ich habe Pläne, grosse Pläne…

Archive for lokakuu 2009

Pelastummeko me? Vai pelastuvatko muut?

leave a comment »

Tuoreimmassa Suomen Kuvalehdessä on artikkeli ekoasujista, liittyen luonnollisesti ajankohtaiseen kestoaiheeseen, ilmaston ja elinympäristön muutokseen. Artikkelista jossain määrin kuvastuu vaikutelma huolesta, jota koetaan ihmiskunnan selviytymisestä. Ekoasumisen ja energian käyttötapojen muutoksen tarvetta perustellaan, ei pelkästään kyseisssä artikkelissa, sillä, että ilman muutoksia ihmiskunta on vaarassa tuhoutua.

Minussa tuo huoli herättää toisenlaisen kysymyksen: onko ihmiskunnalla perusteltua tarvetta jatkaa? Entä jos onkin niin, että meidän aikakautemme on tulossa oikeudenmukaiseen loppuunsa, ja olisi kenties pikemminkin perusteltua antaa joillekin muille mahdollisuus. Näyttömme kaiken muun eläväisen hyväksikäytöstä ovat joka tapauksessa vakuuttavia, emmekä rehellisesti sanottuna kovin hyvin pärjää edes lajitovereittemme seurassa.

Yksi vaihtoehto voisi olla ryhtyminen jäähdyttelijöiksi. Urheilun maailmassahan jäähdyttelijä luopuu vakavasta kilpailusta, jatkaen kuitenkin lajiaan harrastuspohjalla, ilman sen kummempia tavoitteita. Ehkä ihmiset voisivat löytää uutta henkistä tasapainoa jos myöntäisimme, että kilpaura on ohi. Alkaisimme kuluttaa radikaalisti vähemmän ja kenties jopa luopuisimme lisääntymisestä kokonaan. Samalla voisimme hallitusti ajaa alas esimerkiksi ydinenergian tuotannon, joka meidät mahdollisesti tuhoavan äkillisen katastrofin seurauksena aiheuttaisi vakavaa haittaa niille, jotka tätä planeettaa meidän jälkeemme asuttaisivat.

Ei silti, elämäntapojen monimuotoisuudelle on syytä antaa mahdollisuutensa, ainakin jos ko. tavat perustuvat vapaaehtoisuuteen ja tasa-arvoon eivätkä loukkaa muita. Joskus kuitenkin asenteet juuri monimuotoisuuteen tai vaihtoehtoisuuteen pyrkiviä kohtaan häkellyttävät. Käväisin hiljakkoin eräässä Helsingin trendikkäässä ravintolassa työasialla. Tuolloin Miina Äkkijyrkän häätöpäätös Skattan tilalta Vuosaaresta oli juuri saanut hovioikeuden vahvistuksen ja kuulin ohi kulkiessani ilmeisesti työntekijöiden tai omistajien sanailun, joka meni näin:

Naishenkilö: ”Äkkijyrkkä häädetään Skattan tilalta.”

Mieshenkilö: ”Hyvä vaan, että siitäkin saatanan hullusta päästään.”

(Vaikutti siltä, että reaktio ei perustunut mihinkään erityiseen kokemukseen, vaan oli pikemminkin jonkinlainen automaatio sekä mahdollisesti ilmentymä alitajuisesta pyrkimyksestä esiintyä järkevänä ja normaalina. Oma veikkaukseni on, että kyseisellä mieshenkilöllä ei ollut mitään henkilökohtaista kokemusta sanailun kohteesta.)

Näin se valitettavan usein vaikuttaa olevan: joillekin ihmisille oman valitun tien todistaminen oikeaksi (itselle tai muille) näyttää vaativan erilaisuuden väheksyntää. Sellaisille ihmisille haluaisin suositella omaa vaihtoehtoani, ehkä hieman terästettynä.

Written by Ossi Eskola

26.10.2009 at 18:42

Kategoria(t): Uncategorized

Kevyen liikenteen kiitokset

leave a comment »

Vaikka olen monilta osin paholaismainen autoilija, niin yhdessä asiassa pyrin noudattamaan mahdollisimman hyvää toimintatapaa: pysähdyn, jos tietä on ylittämässä jalankulkija tai pyöräilijä. Tyypillinen reaktio jalankulkijalta tai pyöräilijältä on yllättynyt ihmettely, epävarmuus tapahtuvan todellisuudesta sekä kiitokseksi heilautettu käsi tai jopa iloinen hymy. Se pistää miettimään liikennekulttuurimme arvomaailmaa. Onko todella niin, että kevyen liikenteen matkaaja yhä uudestaan joutuu yllättymään ja kiittelemään autoilijaa siitä, että juuri sillä kerralla autoilija toimi kuten piti, eikä pyrkinytkään  välinpitämättömyydellään suoranaisesti vahingoittamaan kanssaliikkujaa?

Ilmiö ei edes ole yleismaailmallinen. Juuri hiljakkoin eräs Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja kirjoitti, kuinka Englannissa autot järjestään pysähtyvät suojatien eteen. Saman huomasin taannoin asuessani Norjassa. Toisaalta vierailuiltani Saksasta muistan, että jalankulkijoille lähinnä vilkutettiin valoa tai töötättiin, jos he sattuivat suojatielle auton saapuessa. Autojen vauhti ei niissä tilanteissa ainakaan vähentynyt.

Eri maiden liikennekulttuureissa on tunnetusti eroja. Mitenköhän asia on muualla Suomessa? Omat kokemukseni rajoittuvat lähinnä pääkaupunkiseudulle, mutta ainakin siltä osin parannattavaa on paljon, eikä toki ainoastaan näissä suojatietilanteissa.

Written by Ossi Eskola

25.10.2009 at 21:38

Kategoria(t): Uncategorized