Absurdistan

Ich habe Pläne, grosse Pläne…

Archive for tammikuu 2010

Haitia ja haita

leave a comment »

Haitin maanjäristyksen uhreja (kuolleita kai noin 200 000) autetaan joka suunnalta. Näköjään on edelleen niin, että ihmisten aiheuttamat katastrofit, kuten haitilaisten elinolosuhteet ennen järistystä, herättävät paljon vähemmän tunteita ja auttamisen halua kuin ne tilanteet, joita ihminen ei ole aiheuttanut ja joista ei voi myöskään syyttää ketään.

Mutta kuka auttaisi haita? Maailmassa tapetaan vuosittain arviolta sata miljoonaa haita eväkeittoa varten. Keittohan on ilmeisesti tärkeä osa ruokakulttuuria ainakin Kiinassa. Siis sata miljoonaa. Tyypillisesti hai pyydystetään, evä irroitetaan veitsellä ja hain annetaan upota meren pohjaan kuolemaan.

Lainaan tunnettua runoilija-muusikkoa Till Lindemannia:

”Und der Haifisch der hat Tränen
Und die laufen vom Gesicht
Doch der Haifisch lebt im Wasser
so die Tränen sieht man nicht.”

Written by Ossi Eskola

24.01.2010 at 22:13

Kategoria(t): Uncategorized

Paraneeko Teemu?!

leave a comment »

Ihan pian ollaan jälleen tilanteessa, jossa suurin osa monista kenties oleellisemmistakin uutisaiheista saa väistyä sen kaikkein tärkeimmän edestä hieman taaemmas: miksi suomalaiset eivät menesty talviolympialaisissa? Tuo hyvin keskeinen kysymys henkilöityy kaikkein eniten Yleisradion toimittajaan Tapio Suomiseen, joka osaa vuosien harjoittelun jälkeen panna aivan erityisen painotuksen kysymyksen ensimmäiselle sanalle, haastatellessaan jälleen jotakuta asiantuntijaa ja purkaessaan tätä mysteeriä meidän kaikkien ymmärrettäväksi. Tyypillisin jatkokysymys menee jotenkin näin: ”Mitä nyt sitten oikein pitäisi tehdä, että jatkossa käännettäisiin nämä arvokisapettymykset voitoiksi?” Ja sitten spekuloidaan. Käy kisoissa miten tahansa, pomminvarmasti oikeimmat vastaukset siihen, mitä olisi pitänyt tehdä, löytyvät viikko kisojen jälkeen Urheilulehdestä, laajasti ”analysoituina”.

Harvoin kuitenkaan päästään asian ytimeen. Sillä eihän suomalaismenestyksen pitäisi merkitä mitään – kenellekään. Olisi jopa toivottavaa, että nationalistiset aatokset hautautuisivat historialliseksi kuriositeetiksi. Niin ei käy, kenties viime vuosisadan alkupuolen urheilumenestys vaikuttaa muistoissamme yhä ja käskee meitä kunnioittamaan urheiluhulluutemme perinteitä, mutta silti minua jaksaa yhä uudelleen hämmästyttää se vakuuttava huoli, jolla näitä asioita puidaan.

Nautin ajoittain suuresti urheilusuoritusten seuraamisesta ja yleensä minulla on myös joku suosikki seuraamassani lajissa. Monesti se on urheilija tai joukkue, joka eniten mielestäni ansaitsisi voittaa juuri käynnissä olevan kamppailun. Torinon olympialaisissa (sana, jota useat toimittajat eivät edelleenkään osaa lausua oikein, mikä koskee myös tulevien kisojen pitopaikkaa, lähes kaikkien toimittajien suusta Van-kuuveria, n-kirjain selkeästi suomalaisittain äännettynä) Suomi pelasi kisojen parasta kiekkoa ja ehkä koko kiekkohistoriamme parhaan ottelun välierässä Venäjää vastaan, aina finaaliin asti. Finaalissa Ruotsi oli parempi ja voitti. Minuakin harmitti, mutta ei siksi, että Suomi hävisi ja vieläpä Ruotsille vaan sen takia, että joukkue menetti ratkaisevalla hetkellä otteensa. Tasonsa säilyttäessään Suomi olisi voinut piestä Ruotsin.

No, tosiasiassa uskon, että fanaattinen suhtautuminen urheiluun on vähenemässä ja hyvä niin. Ehkä alamme myös hyväksyä sen, että suomi ei ole enää edes kokoonsa nähden urheilun suurvalta ja voimme ruveta pohtimaan vaikkapa tuotantoeläinten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä.

PS. Ulkona on ollut käsittämättömän kaunista nyt jo useita päiviä putkeen, puiden oksat ovat kuin joulukoristeita. Jos saisin kännykkäkameralla ottamiani kuvia tähän jotenkin liitettyä, niin tekisin sen.

Written by Ossi Eskola

15.01.2010 at 21:34

Kategoria(t): Uncategorized