Absurdistan

Ich habe Pläne, grosse Pläne…

Paraneeko Teemu?!

leave a comment »

Ihan pian ollaan jälleen tilanteessa, jossa suurin osa monista kenties oleellisemmistakin uutisaiheista saa väistyä sen kaikkein tärkeimmän edestä hieman taaemmas: miksi suomalaiset eivät menesty talviolympialaisissa? Tuo hyvin keskeinen kysymys henkilöityy kaikkein eniten Yleisradion toimittajaan Tapio Suomiseen, joka osaa vuosien harjoittelun jälkeen panna aivan erityisen painotuksen kysymyksen ensimmäiselle sanalle, haastatellessaan jälleen jotakuta asiantuntijaa ja purkaessaan tätä mysteeriä meidän kaikkien ymmärrettäväksi. Tyypillisin jatkokysymys menee jotenkin näin: ”Mitä nyt sitten oikein pitäisi tehdä, että jatkossa käännettäisiin nämä arvokisapettymykset voitoiksi?” Ja sitten spekuloidaan. Käy kisoissa miten tahansa, pomminvarmasti oikeimmat vastaukset siihen, mitä olisi pitänyt tehdä, löytyvät viikko kisojen jälkeen Urheilulehdestä, laajasti ”analysoituina”.

Harvoin kuitenkaan päästään asian ytimeen. Sillä eihän suomalaismenestyksen pitäisi merkitä mitään – kenellekään. Olisi jopa toivottavaa, että nationalistiset aatokset hautautuisivat historialliseksi kuriositeetiksi. Niin ei käy, kenties viime vuosisadan alkupuolen urheilumenestys vaikuttaa muistoissamme yhä ja käskee meitä kunnioittamaan urheiluhulluutemme perinteitä, mutta silti minua jaksaa yhä uudelleen hämmästyttää se vakuuttava huoli, jolla näitä asioita puidaan.

Nautin ajoittain suuresti urheilusuoritusten seuraamisesta ja yleensä minulla on myös joku suosikki seuraamassani lajissa. Monesti se on urheilija tai joukkue, joka eniten mielestäni ansaitsisi voittaa juuri käynnissä olevan kamppailun. Torinon olympialaisissa (sana, jota useat toimittajat eivät edelleenkään osaa lausua oikein, mikä koskee myös tulevien kisojen pitopaikkaa, lähes kaikkien toimittajien suusta Van-kuuveria, n-kirjain selkeästi suomalaisittain äännettynä) Suomi pelasi kisojen parasta kiekkoa ja ehkä koko kiekkohistoriamme parhaan ottelun välierässä Venäjää vastaan, aina finaaliin asti. Finaalissa Ruotsi oli parempi ja voitti. Minuakin harmitti, mutta ei siksi, että Suomi hävisi ja vieläpä Ruotsille vaan sen takia, että joukkue menetti ratkaisevalla hetkellä otteensa. Tasonsa säilyttäessään Suomi olisi voinut piestä Ruotsin.

No, tosiasiassa uskon, että fanaattinen suhtautuminen urheiluun on vähenemässä ja hyvä niin. Ehkä alamme myös hyväksyä sen, että suomi ei ole enää edes kokoonsa nähden urheilun suurvalta ja voimme ruveta pohtimaan vaikkapa tuotantoeläinten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä.

PS. Ulkona on ollut käsittämättömän kaunista nyt jo useita päiviä putkeen, puiden oksat ovat kuin joulukoristeita. Jos saisin kännykkäkameralla ottamiani kuvia tähän jotenkin liitettyä, niin tekisin sen.

Mainokset

Written by Ossi Eskola

15.01.2010 klo 21:34

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s