Absurdistan

Ich habe Pläne, grosse Pläne…

Huononnusinsinööri was here

leave a comment »

Kaikki tietävät jo tarinan itsestään hajoavista printtereistä ja huonosti kestämään tehdyistä hehkulampuista. Huononnusinsinöörien (DI huon.) ammattikunta kunnostautuu muuallakin, kuten sain tänään ilolla oppia.

Tarina alkaa vuodesta 1994, jolloin sain uuden polkupyörän, muistaakseni hintaan noin 3000 markkaa. Ajelin sillä tyytyväisenä, joitain pikkuosia vaihtaen aina vuoteen 2010, jolloin päätin vaihtaa takavanteen, koska useita pinnoja oli ajan mittaan katkennut. Uusi vanne maksoi 50€. Yhtäkkiä viime viikolla havaitsin, että vanne on reilun vuoden käytön jälkeen kiero kuin Väyrynen. Ihmettelin syytä ja poikkesin alan liikkeeseen. Syy (palveluhenkilöä vapaasti lainaten): ”Nämä uudet kokonaan koneellisesti valmistetut vanteet ovat sellaisia, että pinnat pitäisi ensimmäisten 300 kilometrin jälkeen kiristää, muuten käy noin. Sama koskee uusiakin pyöriä.” Kiristyshuollon hinnaksi paljastuu 25€. Tätä ei ollut kukaan muistanut uuden vanteen myyneessä liikkeessä sanoa. En sattumoisin ajatellut asioida kyseisessä liikkeessä enää koskaan.

Nyt vanteen joko saa kuntoon tai sitten ei, se jäi huoltohenkilön arvioitavaksi. Muussa tapauksessa pitää ostaa taas uusi, joka sitten pitää muistaa huollattaa ajoissa. Mielestäni laadun huonontumista ei voi perustella edes halvalla hinnalla, sillä uuden vanteen hinta ja kiristyshuolto maksavat inflaatiokin huomioiden yli 10% polkupyörän alkuperäishinnasta, polkupyörää kokonaisuutena ajatellen sen verran kuin osan voisi kuvitellakin maksavan. Erona vain se, että edellinen kesti 16 vuotta tai oikeastaan oli silloinkin vielä toimiva, huononnettu versio vähän yli vuoden.

Tarinan opetus voisi olla se, että älä vaihda mitään, mikä vielä toimii. Onneksi siivouskaapissani on yhä imuri, jonka kiertävä imurikauppias myi äidilleni 80-luvulla. Toimii yhä, vaikka lattiasuuttimen pienet muovipyörät ovat aikoja sitten kuluneet yhdeltä sektorilta suorakaiteeksi ja lakanneet pyörimästä.

 

PS. Toisaalta jotain edistystäkin on kuluttamisen saralla tapahtunut. K-Supermarketissa on nykyisin kassoilla sirukortinlukulaitteet, jotka paitsi toimivat nopeasti, myös antavat asiakkaalle itselleen mahdollisuuden vinguttaa plussakorttia, jolloin minun ei enää tarvitse käydä kassahenkilön kanssa jokaisella ostoskerralla tätä samaa keskustelua:

Kassahenkilö: ”Onko plussakorttia?”

Minä: ”Ei ole.”

Olinkin jo aika kyllästynyt tuohon keskusteluun ja ehdin jo moneen kertaan kaivata jonkinlaista hatun tapaan kannettavaa neonvalokylttiä, jossa vilkkuisi: ”Minulla ei ole plussakorttia. Ikinä.”

 

PPS. Tässä vielä pari valokuvaa täyteeksi. Ensimmäisestä ei saa mitään selvää, mutta siinä yhteiskunnan toivot huiskivat golfpalloja kesäiltana mereen Kaskisaaresta, koska… no siis koska meressä ei ole vielä riittävästi golfpalloja. Jälkimmäinen osoittaa, että McDonald’s:in urhea taistelu ympäristön puolesta ei aina mene PR-osaston suunnitelmien mukaisesti.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

 

Mainokset

Written by Ossi Eskola

01.08.2011 klo 21:46

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s