Absurdistan

Ich habe Pläne, grosse Pläne…

Archive for syyskuu 2011

Maatuskojen tanssi

with one comment

Muistan joidenkin vuosien takaa pilapiirroksen, jossa maatuskanukkea kuorittaessa alta paljastuu Medvedev, sitten Putin, sitten taas Medvedev ja niin edelleen. Eilen sain siitä muistutuksen, kun katselin Yleisradion pääutislähetyksestä näiden kahden herran puheenvuoroja.

Huumori on venäläisestä politiikasta varsin kaukana. Olisiko kukaan voinut kuvitella Medvedevin vitsaillen pyytävän ”Putinia ehdokkaaksi, kuten länsimediassa on jo pitkään spekuloitu” ja Putinin vastaavan tähän jotain tyyliin ”sullekin jää ihan ok duuni pääministerinä”? Ei kuulunut koreografiaan, joka muistutti jo hyvin paljon vanhoja neuvostorituaaleja. Ajat ovat sikäli muuttuneet, että vaalit pitää järjestää ja toisaalta ylimmät johtajat eivät nykyisin ainakaan näytä juovan liikaa. Mutta pelon ilmapiiri toimii yhä. Tapetaan muutamia keskeisiä toimittajia, vangitaan näkyvimmät kriitikot sekä pidetään kansa öljyrahoilla riittävän tyytyväisenä. Annetaan panslavististen tendenssien jyllätä vapaasti, sillä ne ovat perustuksena myytille vahvasta johtajasta, joka tarvitaan viemään Venäjän kansa ansaitsemaansa kukoistukseen.

Me emme Suomessa voi paljoakaan Venäjän kehityssuuntiin vaikuttaa. Ehkä Tarja Halosta hieman harmittaa, että Putinin temppua ei voi Suomessa imitoida. Halonen kun on kuitenkin ilmaissut paheksuntaansa siitä, kuinka hänen ”venäjänkäsittelytaitojaan” ei enää hyödynnetä EU-tasolla. Samalla tavallahan Kekkosen valtakauden epädemokraattisia pidennyksiä aikanaan perusteltiin. Siksi lieneekin liian aikaista nostaa osoittavaa sormea pelkästään Venäjän suuntaan; sotilasjunttapuheita on kuultu täälläkin.

Joka tapauksessa suomalainen versio maatuskapilakuvasta on Kekkosen näköinen maatuska, jonka sisältä paljastuu Väyrynen ja sitten taas Väyrynen yhä uudelleen ja uudelleen. Nopeana veikkona Paavo ehti jo tulkita, että Putinin paluu tarkoittaisi presidentin aseman korostumista ulkopolitiikassa. Implisiittisesti tämä tarkoittaa Paavoa kielellä sitä, että presidentiksi pitää valita sellainen henkilö, jolta tämä venäläisten kanssa toimiminen onnistuu. Eli Paavo Väyrynen.

Mainokset

Written by Ossi Eskola

25.09.2011 at 11:10

Kategoria(t): Uncategorized

Avoin kirje Mattiesko Hytöselle

with one comment

Hyvä Mattiesko,

Luin pitkästä aikaa kolumnisi odotellessani pitsaani eräässä hyvin tavanomaisessa pitseriassa. Roskalehti, joka jossain määrin epäkoherentteja kolumnejasi julkaisee, oli ainoa tarjolla oleva viihdyke, joten selasin sen läpi, koska en jaksanut katsella seinääkään. On kenties epäkohteliasta puuttua tässä kolumnisi sisältöön, mutta sinäkin olet kerran salakavalasti sisällyttänyt minut Päivän lööppi -televisio-ohjelmaasi, joten nyt lienee minun vuoroni.

Kolumnissasi kerrot, kuinka Sardinialaiset rekkakuskit ”lähettivät äänekkäitä viestejä” sinulle, kun viiletit rantabulevardilla 106-senttinen rintakehäsi paljaana. Tulkitsit asian niin, että ”paikalliset liikennöitsijät arvostavat miestä, joka juoksee yläruumis paljaana”. Erityisesti huomasit korostaa, että rekkakuskien äänekkäät viestit eivät tulleet ”homolla tavalla”, ettei kenellekään jäisi epäselvyyttä seksuaali-identiteettisi epävarmuudesta.

Minulla on tapahtumista toisenlainen tulkinta. Olen nimittäin nähnyt, kuinka sinä juokset. Sinä sipsutat. Pari vuotta sitten sipsuttelit ohitseni aamukahdeksalta Kampissa, kun minä miehekkäästi lastasin painavia tavaroita kuorma-autoon lihakset väristen. Eräs toinenkin kamppailulajien taitaja sipsuttaa, ainakin elokuvissa, nimittäin Steven Seagal. On jossain määrin häiritsevän näköistä, kun kehonsa niin hyvin hallitseva ihminen ei osaakaan juosta. Teillä lienee siis Stevenin kanssa muutakin yhteistä kuin puupökkelöinen televisiohabitus. Mutta takaisin tulkintaani: voisiko ollakin niin, että naisenkipeät Sardinialaiset rekkakuskit ovat kaukaa katsoessaan nähneet sinun paljaan 106-senttisen ylävartalosi, ylpeästi hulmuavan liehulettisi sekä sipsuttavan juoksutyylisi ja tulleet virheelliseen päätelmään? Sinähän olet kuitenkin mieheksi varsin pienikokoinen, joten sikälikin erehtyminen voisi olla helppoa. Mielestäni se vaihtoehto on todennäköisempi kuin tuo sinun keksimäsi.

Siihen aikaan kun teit fiaskoksi osoittautunutta televisio-ohjelmaasi jotkut sanoivat, että hyvin se kuitenkin kirjoittaa ja ketään säälimättä. Minun käy kyllä vähän sääliksi miestä, joka kirjoittaa sekavassa kolumnissaan olevansa ”macho”, vaikka ei olekaan latino. Mutta vielä enemmän minua säälittää roskalehtenne päätoimittaja, jolla ei ole rohkeutta tehdä tarpeellisia johtopäätöksiä kolumniesi tasosta. Ehkä voisitte Aarno ”ennen oli kaikki paremmin ja naiset tiesivät paikkansa” Laitisen ja Jyrki ”kaikki ihmiset on tyhmiä” Lehtolan kanssa perustaa ihan oman blogisivuston ja jättää kaiken tarpeettoman neiteilyn taaksenne. Paitsi että Jyrki Lehtola lienee vähän liian neiti sinun makuusi.

Ystävällisin terveisin,

Ossi Eskola

PS. Lähes 70-vuotiailla miehillä ei ole tyttöystäviä. Heillä on naisystäviä.

Written by Ossi Eskola

25.09.2011 at 10:32

Kategoria(t): Uncategorized

Bloggarin sietämätöntä itseanalyysiä

leave a comment »

Työnantajani valitteli pettymystään, kun en ole pitkään aikaan päivittänyt blogiani. Liekö vihje jostain? Päällimmäisin syy passiivisuuteen on ollut se, että tietyt farssit kirjoittavat itseään koko ajan niin tehokkaasti, ettei ylimääräisille kommenteille tunnu olevan tarvetta. Esimerkiksi tämä vakuuskeskustelu, jossa hallitus Jutta Urpilaisen johdolla on maalannut itsensä nurkkaan mitä tehokkaimmin. Mitä siitä enää keksisi sanottavaksi? Nyt on keksitty, että vakuudet voi saada, mutta sitten siitä pitää maksaa toistaiseksi määrittelemätön hinta. Miten se toimii? Takaa miljardin laina, saat 200 miljoonan vakuudet (vaikkapa Kreikan postilaitoksen osakkeita?). Mutta vakuus maksaa, sanotaanko nyt vaikka 100 miljoonaa. Lukujahan ne vain ovat, niitä voi poliitikko heitellä miten tahtoo. Miksei sitten pankki maksa asuntolainan ottajalle korvausta siitä, että asunto asetetaan lainan vakuudeksi? Koska sellainen järjestelmä on täysin päätön, vaikuttaa kuin koko rahateoriaa keksittäisiin vuonna 2011 aivan uudestaan luomalla käsitteitä, joita ei ole aiempina rahankäytön tuhansina vuosina ymmärretty hyödyntää. 

Odotan mielenkiinnolla, mitä päänsä kriisin kanssa täydellisen puhki miettineet henkilöt, kroonisesti kaikkitietäväinen Olli Rehn etunenässä, seuraavaksi keksivät. Kenties vakuuden hinnasta (100 miljoonaa) luvataankin vastavuoroisesti korkoa, mutta siitä korosta otetaan vero, jonka voi kuitenkin vähentää Kreikalle taatun lainan tuottamista korkovoitoista mutta vain siinä tapauksessa, että täysikuun aikaan ei ole pilvistä.

On sinänsä mielenkiintoista, että niin pienestä seikasta kuin piskuisen Suomen sekavasta vaalituloksesta voi aiheutua tapahtumaketju, joka jarruttaa koko Eurooppaa (vaikkakin vain näennäisesti) varpaillaan pitävän ongelman ratkaisua kuukausikaupalla. Kertooko se jotain nykyajasta, hermoheikon nytheti-ihmisen kyvyttömyydestä sietää pienimpiäkään epäilyksiä epävarmuudesta, mikä kollektiivisena ilmiönä johtaa rusakkomaiseen ajovalojen edessä poukkoilemiseen. Kreikan kohtaloa pohtivat tahot ovatkin vain joukko rusakoita, joita lähestyy näiden rusakoiden käsityskyvyn ylittävä objekti, mutta sitkeästi ne jatkavat suoraa polkuaan eteenpäin, vakuutellen toisilleen: ”kohta se pysähtyy, sitten olemme turvassa”.

Toinen keskeinen syy kirjoittamattomuuteen on se, etten aina haluaisi toimia yhteiskunnallisten asioiden kriitikkona. Ja toisaalta kuitenkin tuntuu siltä, että oma pieni kriittinen panos tulisi antaa. Jos katselee kuluneen, varsin vilkkaan uutisvuoden kuvia niin huomaa, että moni tapahtuma on jo unohtumassa. Mitä tapahtuu Wikileaksille? Miten Fukushimassa voidaan? Mikä on ilmaston tila juuri nyt? Kuka hallitsee Egyptiä? Kuoliko ääri-islamistien toivo Osaman kanssa? Onko Yhdysvaltain velkakriisi nyt ratkaistu? Miten Anders Breivikin teko vaikuttaa sotilasjuntasta haaveileviin persuihin pidemmällä aikavälillä?

Entä jos kirjoittaisin analyysejä pop-kulttuurista? Kertoisin oman näkemykseni Lady Gagan vajoamisesta koreografisesti mielenkiintoisten teosten Poker Face ja Bad Romance tasolta totaalisen keskinkertaiseksi europoppariksi ja naiiveja sekä tuhannesti läpikäytyjä ”synnyin tällaiseksi, kelpaan tällaisena”-teemoja käsitteleväksi tusinalyyrikoksi uudella levyllään. Olisin edelleen kriitikko, mutta vähemmän keskeisten asioiden parissa. Johtopäätös: olen sielultani kriitikko ja tiedän sen toki itse, mutta kuinka paljon tähän maailmaan tarvitaan kriittistä blogikirjoittelua? Olen siis vedenjakajalla. Törmään uusiin aiheisiin päivittäin, mutta miten tärkeää niistä kirjoittaminen on, muille kuin itselleni? Avasin tämän blogin muutama vuosi sitten verrytelläkseni kirjoittajantaitojani ja toissijaisesti antaakseni kiinnostuneille lukijoille jotain pientä hupia. Nyt tekisi mieli pyytää lukijapalautetta: mistä haluaisitte minun kirjoittavan? Mutta pyydän aika harvoin mitään ja siksi en tee sitä nytkään.

Sen sijaan lopetan ”kevennykseen”. Tiedättehän, että harmaa talous on iso ongelma. Nyt sitä vastaan kampanjoidaan iskulauseella ”harmaa talous, musta tulevaisuus”. Oheisessa kuvassa näkyy, kuinka myös poliisien ajoneuvoja on valjastettu tähän ”yhteiseen ponnistukseen” harmaata taloutta vastaan. Koska en nähtävästi usko auktoriteettien vilpittömyyteen, niin minulle tuo kuva mainosteipatusta poliisiautosta kertoo pikemminkin siitä, että KRP on jo nostanut kädet pystyyn ja nyt vedotaan ihmisten hyvään tahtoon, että ”olisimme kilttejä ja emme ostaisi niitä vitosen pitsoja, kun niitä hallintarekisterien kautta katoavia miljardeja ei kuitenkaan saada millään kiinni”.  Ja muistakaakin vaatia kuitti, jos kuitenkin ostatte sen vitosen pitsan!

Kannattaa käydä vilkaisemassa osoitteesta www.mustatulevaisuus.fi, kuinka leikillisen värikkäästi asiat siellä esitetään. Hallintarekisteriasiaan sivuilla ei puututa, pikemminkin nyt yritetään saada kunnon työtätekevät kansalaiset tekemään rehellisiä valintoja omassa arjessaan.

Written by Ossi Eskola

19.09.2011 at 18:59

Kategoria(t): Uncategorized