Absurdistan

Ich habe Pläne, grosse Pläne…

Archive for marraskuu 2011

Sekuntiin mahtuu paljon

leave a comment »

Ajan rennosti tyhjää katua alaspäin. Tuttu risteys edessä, stop-merkit molemmin puolin ja minulla siis kiistaton etuajo-oikeus. Kuorma-auto on kevyessä lastissa ja rullaa pintakaasulla loivaan alamäkeen kohti risteystä.

Seuraavan sekunnin aikana havaitsen kaikki seuraavat asiat: 

  1. Epäusko. Tämä ei ole todellista, stop-merkin takaa vasemmalta eteen on tulossa henkilöauto, se ei aio pysähtyä.
  2. Törmäämme varmasti, en saa millään estettyä. Piru vie!
  3. Näen kuljettajan katseen hämmästyttävän tarkasti, siitä paistaa kuolemanpelko.
  4. Teen jotain, mutta en muista jälkeenpäin mitä. (Ehkä olen vaistomaisesti yrittänyt väistää, ehkä painoin jarrua.) En itse pelkää yhtään.
  5. Osui, osuipa se kovaa! Olin kuvitellut jyrääväni henkilöauton sitä edes huomaamatta. (Jälkeenpäin analysoin, että se on luultavasti korvannut puuttuvaa massaa nopeudella, jolloin inertia-eromme on pienempi. Törmäyskohdalla lienee myös jotain tekemistä asian kanssa, hän osuu autoni keulan sivuun ja renkaani kääntyvät välittömästi oikealle, muuttaen suuntani pois tieltä.)
  6. Törmään kanttariin, auto heittelehtii holtittomasti syöksyessään jalkakäytävän yli. Minulla ei ole enää mitään kontrollia autoon. Rekisteröin lähestyvän puun ja ehdin ajatella: tässä voikin käydä miten tahansa. Pelko. Ei tämän näin pitänyt päättyä!
  7. Puu jää vasemmalle puolelle ja kääntää sivupeilin vauhdilla sivuikkunaan, joka särkyy, ohjaamo täyttyy sirpaleista. (Sellaista vaaratonta pieniksi paloiksi menevää autonikkunalasia, mutta sitä en siinä kohtaa ehdi ajatella.)
  8. Auto pysähtyy oikeasta etukulmasta tiiliseinään. Kova isku, muttei mitään hätää.

Irrotan turvavyön, joka esti minua lentämästä tuulilasiin ja luultavasti pelasti henkeni ja laskeudun autosta kadulle. Kokeilen vielä: ei mitään vakavasti rikki. Syöksyn toisen auton luo, kuski nojaa voivotellen rattiin, mutta on päällisin puolin kunnossa. Lähinnä näyttää siltä, että hän pelkää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Henkilön taustasta johtuen epäilen myöhemmin siihen olevan joitain syitäkin. Yhteisen kielen puuttuessa en koskaan pääse vaihtamaan ajatuksia hänen kanssaan. Yritän soittaa hätänumeroon, mutta silminnäkijät ovat jo soittaneet.

Kaikesta harmista huolimatta mielenkiintoinen kokemus siitä, miten aivot tuollaisessa tilanteessa toimivat. Ja lisäksi hyvä havaita, että isokin auto on helposti varsin haavoittuvainen ja kun kontrolli häviää, ei voi enää kuin toivoa parasta. Suosittelen kaikille varovaista ajotyyliä ja turvavyön käyttöä.

Written by Ossi Eskola

23.11.2011 at 00:01

Kategoria(t): Uncategorized