Absurdistan

Ich habe Pläne, grosse Pläne…

Archive for tammikuu 2013

Troijan hevonen

leave a comment »

Sauli Niinistö tuli, Helsingin Sanomien toimittajan Marko Junkkarin mukaan tosin vahingossa, rakentaneeksi troijan hevosen, jonka sisällä talouselämän johtajat, korkeat virkamiehet ja palkansaajajärjestöjen edustajat kuiskivat alentavansa palkkojaan, ”jos muutkin niin tekevät”. Nuo muut, eli keskivertopalkansaajat, ihmettelevät heille annettua lahjahevosta palkka-alen pelossa. ”Olisiko parempi vain hipihiljaa työntää hevonen takaisin portin ulkopuolelle?” he supisevat.

[Jopa Suomen parhaiten palkattu virkamies, Suomen pankin johtaja Erkki Liikanen (ansiotulot 270 000€ vuonna 2011, valittu virkaan poliittisin perustein ja käytännössä ilman vastaehdokkaita),  on nöyrtynyt toteamaan, että hänen palkkansa korotukset on toistaiseksi jäädytetty, ”kunnes ne ylittävät viiden prosentin rajan”, mitä tuo sitten ikinä tarkoittaakaan.]

Takaisin Niinistöön. En aivan usko Junkkarin ajatukseen siitä, ettei Niinistö olisi kyennyt arvioimaan jalomielisen eleensä vaikutuksia näinä aikoina, kun palkkojen alentamisesta puhutaan jatkuvasti. Pikemminkin voisin uskoa, että populismiin aika ajoin sortuva Niinistö on nimenomaan ajoittanut eleensä huomioarvonsa maksimoidakseen. Sillä onhan se helvetin tylsää, ettei presidentillä ole enää mitään virkaa. Kansansuosion vuodet ovat takanapäin, sosiaalidemokraattien hegemoniaan kyllästyneet saivat vaalipäivänä odottamansa ja nyt jäljellä ovat vain kuuden vuoden kuuliaisuus ja Mäntyniemen hiljaisuudessa valintojensa motiiveja (kenties) miettivä lapsivaimo, jota kaikki pitävät sieluttomana hissukkana.

Voisi toki luulla, että kaiken jo saavuttanut Niinistö olisi moisen pikkusieluisuuden yläpuolella, mutta onkohan sittenkään? Ennen muuntautumistaan työläisten presidentiksi ja pienen ihmisen edustajaksi Niinistö tunnettiin Kokoomuksen sisällä henkilönä, joka ei tupakkapaikalla kaihtanut ilkeääkään sanailua niistä, joita ei arvostanut. Oman elämän ankarat kokemukset ovat kenties kasvattaneet, mutta poistuuko egoismi ihmisestä koskaan?

Vaan olisipa sittenkin yksi seikka, johon tarttumalla Niinistö nousisi suurten johtajien hyvin pieneen joukkoon ja saisi jopa minun arvostukseni: hän voisi aloittaa keskustelun presidentin viran lakkauttamisesta. Osa meistä suomalaisista hämmästelee aika ajoin tiettyjen maiden monarkioita, jolta itse olemme säästyneet lähinnä maailmanhistorian oikusta. Mutta nyt meillä on presidentti, jonka rooli on käytännössä ainoastaan seremoniallinen ja toisaalta ulkopolitiikkaa hankaloittava. Niinistö voisi osoittaa todellista moraalista selkärankaansa tarttumalla tähän epäkohtaan. Ehkä se saisi myös yllä mainitun Erkki Liikasen miettimään roolinsa tarpeellisuutta, nyt kun Suomen markkaakaan ei enää ole… ollut yli kymmeneen vuoteen.

Bonuksena tämä: lakkautuksen jälkeen presidentinlinnasta voitaisiin tehdä Suomen itsenäisyyden ajan museo, jossa järjestettäisiin tanssiaiset aina itsenäisyyspäivisin. Vieraat voitaisiin valita joko kokonaan tai osittain arpomalla tai sitten osittain myös meriittien perusteella. Joka tapauksessa niin, ettei vieraaksi voisi päästä kuin kerran elämässään. Siinä riittäisi iltapäivälehdillekin kirjoitettavaa kun odoteltaisiin, ketkä kunakin vuonna linnaan pääsevät ja onko joukossa julkkiksia.

Mainokset

Written by Ossi Eskola

04.01.2013 at 15:39

Kategoria(t): Uncategorized