Absurdistan

Ich habe Pläne, grosse Pläne…

In Memoriam: Marja Pyykönen 6.1.1933-24.3.2015

leave a comment »

Marja Liisa Pyykönen, naapurini, menehtyi nopeasti edenneeseen sairauteen Herttoniemen sairaalassa 24.3.2015. Hän oli 82-vuotias.

Tutustuin Marjaan vasta noin viisi ja puoli vuotta sitten, joten tunnen hänen elämäänsä lähinnä vain hänen kertomiensa tarinoiden kautta. Marja oli kotoisin Valtimolta, Pohjois-Karjalasta. Hän oli varsin tavanomaisen maalaistalon tyttö ja tarinat hänen lapsuudestaan kuvastivat suurta rakkautta talon eläinkuntaa kohtaan. Sota tietysti varjosti pienen lapsen elämää, kuten kaikkien siihen aikaan.

Marjan elämä muuttui seitsemäntoistavuotiaana hänen sairastuttuaan ”lentävään keuhkotautiin”, kuten hän itse sitä kutsui. Tuberkuloosidiagnoosin tehnyt lääkäri lupasi hänelle korkeintaan kaksi kuukautta elinaikaa. Parantola-ajastaan Marja muisti usein mainita samanikäisen tytön, joka kahdessa kuukaudessa menehtyikin. Jostain syystä Marja kuitenkin voitti taudin, vaikka joutuikin useiden keuhkoleikkausten johdosta hyväksymään osittaisen invaliditeetin loppuiäkseen.

Sisukas ja määrätietoinen nuori nainen ei antanut invaliditeetin lannistaa itseään. Tarinat kertoivat muutosta Helsinkiin, alivuokralaisasunnosta, töistä ainakin ompelijana sekä erityisesti siivousalan esimiestehtävistä, joissa hän käsittääkseni teki pääosan työurastaan. Autokin piti ostaa, samoin asunto tuoreelta Laajasalon kerrostaloalueelta, joka valmistui 70-luvun puolivälissä. Jossain vaiheessa kolmiossa asui myös siskontyttö lapsensa kanssa, tältäkin osin yksityiskohdat ovat jääneet minulta pimentoon. Naimisiin hän ei koskaan mennyt, siskontytöstä ja tämän lapsista tuli hänelle perhe, johon kuului myöhemmin myös saksanpaimenkoira.

Eläkkeelle Marja pääsi invaliditeettinsa ansiosta hieman etuajassa, 59-vuotiaana. Sukulaisnaisten itsenäistyttyä oli aika vaihtaa hieman pienempään asuntoon viereisestä taloyhtiöstä, ja sitten oli aikaa matkustaakin. Tarinoissa vilahtelivat sekä Miami että Iran, josta tuoduilla matoilla Marja sisusti asuntoaan.

Olin tavannut Marjan jossain vaiheessa vuotta 2007, varoitin häntä äänekkäästä koirasta, joka pian muuttaisi yläkertaan asumaan. Äänekäs se aluksi olikin, mutta Marja ei ollut moksiskaan, haukku oli koiran puhetta. Palasin asuntooni vuoden 2009 syksyllä ja tuossa vaiheessa Marjan käsien vapina, toimintavapina, kuten hän sitä kutsui, oli pahentunut. Hänen oli jo hieman vaikea liikkua ulkosalla, saatikka kantaa raskaita kuormia. Marja oli aina tottunut pärjäämään itsenäisesti ja hän vieroksui ajatusta muiden laittamasta ruuasta saatikka muuttamisesta palvelutaloon. Päädyimme järjestelyyn, jossa kävin kerran viikossa tekemässä hänen ostoksensa, kauempana asuvien sukulaisten täydentäessä varastoja vieraillessaan. Näiden viikoittaisten tapaamisten ansiosta aloin vihdoin tutustua häneen paremmin. Omat isovanhempani olivat jo kuolleet, eikä heillä maanviljelijöinä ollut kerrottavinaan tarinoita viisikymmentäluvun Helsingistä. Kuten yllä on jo käynyt ilmi, kaikki ei koskaan tullut kerrotuksi ja tarinoihin jäi paljon aukkoja, mutta niitä saattoi mielikuvituksella täydentää.

Marja oli ihastunut pieneen Heta-koiraani heti alusta lähtien. Kyselin usein, pitääkö Heta meteliä jäädessään yksin. Piti, mutta Marja oli alkanut lauleskella sille alakerrasta. Se kuulemma auttoi, Heta jäi kuuntelemaan laulua ja lopetti haukkumisen. Hetan tuntien tarinaan on helppo uskoa, joskin hiljentyminen saattoi johtua eniten uteliaisuudesta. Kukapa koiran pään sisään näkisi.

Noin kaksi vuotta sitten (nyt ihmettelen, miksi vasta silloin) keksimme kokeilla, josko Heta suostuisi jäämään Marjan luokse työpäivinäni tai muulloin, kun olin poissa. Heta on yhteishuoltajuuskoira, mutta minun luonani asuessaan se on hyvin tiiviisti minun lähelläni. Oli hieman epävarmaa, miten se suhtautuisi vieraan vaikkakin tutun ihmisen luokse jäämiseen. Aluksi se haukkuikin minun perääni, mutta pian se oppi pitämään uudesta järjestelystä erittäin paljon. Marja, joka ei kuulemani mukaan kovin helposti luottanut ihmisiin, antoi minulle asuntonsa avaimen ja laskin Hetan sisään lähtiessäni, eikä se taakseen katsellut. Sillä oli kiire hoitamaan Marjaa, sekä etsimään kätkettyjä herkkuja. Sanoin aina Hetalle, että nyt pääset hoitoon, mutta tosiasiassa Heta, viiden pennun kokenut äiti ja vahvasti hoivaviettinen koira pikemminkin hoiti Marjaa. Jos päivän aikana tuli vieraita, Heta piti tarkasti heidän toimiaan silmällä ja tarvittaessa kävi vähän ravistamassa lahkeestakin, jos joku innostui liikaa siivoamaan. Jos Heta ei ollut paikalla, vieraat kyselivät, että koska se sinun terapiakoirasi taas tulee. Erityisesti Heta rakasti hinkata itseään Iranista tuotuja karheita mattoja vasten, kaikkien suureksi huviksi. Järjestelystä muodostui todellinen win-win sekä win, kaikki voittivat- ja paljon.

Viime vuoden syksyllä ja erityisesti lopuksi kevättalvella Marjan terveys alkoi heiketä näkyvästi ja hän pärjäsi yhä huonommin itsekseen. Lähes loppuun asti Heta kuitenkin kävi hänen luonaan ja oli kenties tuolle eläinrakkaalle maatalon tytölle siinä vaiheessa se kaikkein tärkein seuralainen. Marja oli nuoruutensa tuberkuloosin takia viettänyt sairaaloissa ja parantoloissa pitkiä aikoja, eikä siksikään halunnut muuttaa kotoaan. Lopulta hän joutui sairaalaan, mutta ehti viettää siellä vain alle viikon. Tapasin Marjan viimeisen kerran maanantaina, jolloin hän oli jo hyvin, hyvin heikossa kunnossa. Toivoin silloin hiljaa sisälläni hänelle pikaista vapautumista maallisista vaivoista. Seuraavana aamuna hän löytyi sängystään kuolleena.

Jään kaipaamaan sinua Marja, ystävääni. Samoin kaipaa Heta sitä ”kolmatta kotia”, jonka sinä hänelle viimeisinä vuosinasi tarjosit ja niitä tärkeitä tehtäviä, joista se sai luonasi huolehtia.

 

Marja ja sisko

Marja isosiskonsa kanssa. Tarkka ajankohta ja kuvaaja tuntemattomat.

Kuva1090

Heta työssään. Näistä hetkistä tuli Marjalle korvaamattoman tärkeitä.

 

Mainokset

Written by Ossi Eskola

06.04.2015 klo 19:53

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s